Elämällämme on merkitys.
Mutta mitä merkitys lopulta on? Se syntyy siitä, miten elämme, miten kohtelemme toisiamme ja millaisen jäljen jätämme maailmaan. Merkitys ei ole valmiina annettu – se ei tule uskonnosta, perinteistä tai ulkopuolisesta auktoriteetista. Se on jotain, jonka jokainen meistä luo itse omilla teoillaan ja ajatuksillaan. Tämä ajatus antaa ihmiselle vapauden, mutta myös suuren vastuun. Jos kaikki on lopulta meidän käsissämme, on meidän myös pohdittava, mitä arvoja ja periaatteita haluamme seurata.
Ihmiselle ei ole olemassa valmiita arvoja. Moraali syntyy kokemuksista, järjen käytöstä ja kyvystä asettua toisen asemaan. Se muovautuu elämän varrella, vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Mikään ei ole ehdottoman oikein tai väärin ilman kontekstia – jokainen tilanne vaatii harkintaa, empatiaa ja ymmärrystä. Juuri tämä moraalin dynaamisuus tekee ihmisyydestä niin monimutkaista ja mielenkiintoista.
Tämä ei tarkoita, että pidän kaikkea suhteellisena tai ettei mikään olisi väärin. Tietenkin on tekoja, joita pidän moraalisesti tuomittavina – väkivalta, sorto ja epäoikeudenmukaisuus. Mutta uskon, että niidenkin kohdalla on tärkeää ymmärtää taustalla olevat syyt, eikä pelkästään tuomita. Ihmiset eivät ole syntyjään pahoja tai hyviä, vaan heistä tulee sellaisia ympäristön ja kokemusten muovaamina. Siksi empatia ja ymmärrys ovat tärkeämpiä kuin yksioikoinen oikeassa tai väärässä olemisen julistus.
Maailma on täynnä ihmeitä, eikä niitä tarvitse etsiä yliluonnollisesta. Luonnontiede on osoittanut meille, kuinka käsittämättömän hienovarainen ja monimuotoinen todellisuus on. Evoluutio, kosmologia ja fysiikka paljastavat maailmankaikkeudesta sellaisia asioita, jotka ylittävät ymmärryksemme ja herättävät syvää kunnioitusta. Kun katson tähtiä yötaivaalla tai tunnen tuulen kasvoillani, en koe tarvetta yliluonnollisille selityksille – pelkkä tietoisuus siitä, että olen osa tätä kaikkeutta, riittää. 
Tämä ajattelutapa näkyy elämässäni monin tavoin. Se ei tarkoita, että halveksisin uskovia tai pitäisi heidän maailmankatsomustaan vääränä. Päinvastoin, ymmärrän, että usko tuo monille lohtua ja merkitystä. Kunnioitan jokaisen oikeutta uskoa siihen, mikä tuntuu oikealta – mutta samalla odotan, että myös minun vakaumustani kunnioitetaan. Vapaus uskoa tai olla uskomatta on yksi tärkeimmistä periaatteista, joita yhteiskunnassa tulisi puolustaa.
En tarvitse uskontoa tai mystiikkaa tunteakseni syvää ihmetystä elämää kohtaan. On riittävää tietää, että olen tässä, osa tätä valtavaa maailmankaikkeutta, ja että voin itse vaikuttaa siihen, millaiseksi elämäni muodostuu.
Mitä siis jää jäljelle, kun valmiit vastaukset ja ulkopuoliset auktoriteetit riisutaan pois? Vastuu. Vapaus. Ihmisten välinen solidaarisuus. Se, miten kohtelemme toisiamme ja maailmaa ympärillämme. Ihmisen ei tarvitse kuolemattomuutta ollakseen merkityksellinen. Ei tarvita korkeampaa voimaa, jotta voimme tuntea syvää rakkautta, iloa tai surua. Riittää, että olemme tässä, hengitämme, ajattelemme ja rakastamme. Se on jo itsessään ihme.
-Alfa