Kookoskaupunki

Kun palmupuiden katveessa,
on pieni kylä kaukainen,
siellä asuu kookosperhe,
ja he nauraa vain lämpöinen.
Kookoskolmoset keinuu siellä,
kylmästä ei huolta heillä,
niin kuin auringossa tanssi,
kookos pienen laulun lausui näin:

Hei, me ollaan kookosväkeä,
pieniä ja pyöreitä,
vihreitä ja kovakuorisia,
mutta sisällä niin pehmeitä.
Kookospähkinä maailman reitti,
tuo makeutta niin ylle kuin veteen,
kun rannalla aukeaa ilta,
kookoslaulu kiirii ja kohoaa.

Isä-Kookos on suuri,
vahva kuin kookospalmu,
äiti-Kookos, hän on hellä,
hoitaa kaikki pienet taloon.
Kookoskehto keinuu tuulessa,
lapsia seitsemän kaikkiaan,
koko perhe kasvaa trooppisessa,
kookosrauhan maassa vaan.

Hei, me ollaan kookosväkeä,
pieniä ja pyöreitä,
vihreitä ja kovakuorisia,
mutta sisällä niin pehmeitä.
Kun rannalla laulaa tuuli,
kookoksen hymy välkkyy kuin kuu,
pienen saaren yössä,
kookospuun suojassa uinuessamme.

Kun syksy koittaa, on sadon aika,
kookokset kypsyy, maa kiittää heitä,
ja kun palmut huojuvat päivän myötä,
kookosperhe kantaa satoa yllään.
Ja niin he juovat vettä kirkasta,
jokainen pyöreä pähkinä,
täyttyy taas elämän voimasta,
ja laulu soi trooppinen.

Hei, me ollaan kookosväkeä,
pieniä ja pyöreitä,
vihreitä ja kovakuorisia,
mutta sisällä niin pehmeitä.
Kookospähkinä maailman reitti,
tuo makeutta niin ylle kuin veteen,
kun rannalla aukeaa ilta,
kookoslaulu kiirii ja kohoaa.

Kun kookospallo pyörähtää,
niin hiekkaa vasten pyörii se,
koko kylä sitä seuraa,
ja riemu syntyy sydämessä.
Pienet lapset koko kylän,
keräävät hedelmät hyvät,
tietäen, että jokainen kookos,
kätkee sisäänsä pienen taivaan.

Hei, me ollaan kookosväkeä,
pieniä ja pyöreitä,
vihreitä ja kovakuorisia,
mutta sisällä niin pehmeitä.
Kun rannalla laulaa tuuli,
kookoksen hymy välkkyy kuin kuu,
pienen saaren yössä,
kookospuun suojassa uinuessamme.

On kookoksen ystävä tuo aaltojen laulu,
merellä he kulkevat rannalta toiseen,
joka laine heitä kehtoon kantaa,
kun tuulet käyvät ja aallot tanssii.
Kaukana viidakossa,
elää kookospuu ja muistot,
kuinka meret heidät toi,
maailman rantaan ja meren soi.

Hei, me ollaan kookosväkeä,
pieniä ja pyöreitä,
vihreitä ja kovakuorisia,
mutta sisällä niin pehmeitä.
Kookospähkinä maailman reitti,
tuo makeutta niin ylle kuin veteen,
kun rannalla aukeaa ilta,
kookoslaulu kiirii ja kohoaa.

Kun yö laskee ja tähdet syttyy,
kookokset puiden latvoissa tanssii,
ne keinuu tuulessa hiljaa,
kunnes aamu taas sarastaa.
Ja niin kookosperhe vaalii,
pienessä paratiisissaan,
kunnes rannalle saapuu uusi aamu,
ja kookoksen laulu uudelleen soi.

Hei, me ollaan kookosväkeä,
pieniä ja pyöreitä,
vihreitä ja kovakuorisia,
mutta sisällä niin pehmeitä.
Kun rannalla laulaa tuuli,
kookoksen hymy välkkyy kuin kuu,
pienen saaren yössä,
kookospuun suojassa uinuessamme.

Hei kookokset, hei auringon maa,
kun aallot laulavat, kaikuu vielä tää:
Olkaa aina pehmeitä,
kookosväen laulu on ikuinen tarina.