Velhoseni, sinun elämänforssi on kulumassa pois, kuin dungeoneiden lohikäärme.

Olen niin Wizard, älä pelkää. Taikani ovat hurjia, mutta viisauteni on laatua vailla. Velhoseni, et ymmärrä kuka minä todellisesti olen. Olen sitä, mitä et voisi edes kuvitella. Olen kuvitusten yllätys, jota en sinulle paljasta. Me pidämme sen dungeonissa. Se on dungeon, ei tyrmä, näin se on, et voi olla tyhmä. Tyhmyytesi ei ole oikea, viisautesi on sokea. Riimejä lausun, kunnes hurjasti kastun. Vesi on ihanaa... se on niin kivaa...

Tämä saattaa olla vain unta, mitä se myöskin on. Et tule koskaan näkemään mitään näin taianomaista, sillä taikani minut peittää. Uskotko valheitani vai teetkö niitä itse? Hämmennys on suurta, ajatukseni puuta. Kuvituksesi on mahtavaa, mutta se ei minua avaa, sillä velhon takaa voi löytyä mitä vaan...

Olipas hurjaa tekstiä, mistä voit tätä edes keksiä? Sinä jos vielä luet, olet rohkea kuin Leon, totta se on. Muista kuitenkin velhoseni, että tämä ei ole totta. Minä olen niin todellinen, kuin sinä vain annat minun olla. Oikeuteni pidän dungeonissa... tontun kodissa, pienessä sienessä. Aikojen luolassa, et voi minua hutaista. Kiviä velho paistaa... göhhhh >_<