Klonkku haastoi sinut arvoitus kilpailuun

Laatinut: Lumikynsi
Julkaistu: 2024-04-24

Klonkku aloittaa: Sen juuria ei missään näy, vaan taivasta kohti sen nousu käy, se on korkeampi suurinta puuta, joskaan se ei kasva koskaan.

Kysyt kysymyksen ja klonkku saa sen oikein. On taas sinun vuorosi vastata. Kolmekymmentä valkoista hevosta punaisella kukkulalla, toiset yllä toiset alla, nirskuttavat narskuttavat ja lopuksi nauttivat levosta.

Esitit kysymyksen mutta Klonkku sai sen oikein. Klonkku kysyy: Äänettä huutaa, siivittä lepattaa, hampaitta puree, suuttomana supattaa.

Klonkku sai taas kysymyksesi oikein, ja nyt Klonkku laittaa yhden vaikeimmista kysymyksistään: Silmä sinisissä kasvoissa näki silmän vihreissä kasvoissa. Sanoi ensimmäinen simä: "Tuo on kuin tämä silmä, mutta matalalla eikä korkealla."

Klonkku saa arvoituksen oikein ja sen jälkeen kertoo uuden: Ei sitä voi nähdä, ei tuntea voi, ei se tuoksu, eikä se soi. Se on tähtien takana, vuorten alla, se täyttää tyhjänkin kaikkialla. Se tulee ensin, ja myöhemmin, se tappaa naurun ja elämänkin.

Kerrot arvoituksen jonka Klonkku kuitenkin arvaa. Klonkku päättää nyt kertoa Bilbolta kuulemansa arvoituksen: Rasia saranaton, avaimeton, kanneton ja silti sen kätköissä kultainen aarre on.

Klonkku onkin taitavampi kuin oletit ja saa taas kertomaasi arvoitukseen vastauksen. Sitten Klonkku kertoo avoituksen: Hengissä, hengittämättä, kylmempi kalman kättä, ei koskaan janoinen, juo vain aina, eikä haarniska paljoa paina.

Klonkku saa jälleen arvoitukseen ratkaidun ja kertoo omansa: Tämä kaiken hävittää, ei eläintä, puuta, kukkaa eloon jää, se raudan, teräksen tuhoaa, kivipaadenkin soraksi hajottaa, se murskaa kaupungit kuninkaineen ja sortaa vuoret, kuin tuuli laineet.

Klonkku alkaa jo kyllästyä ja haluaa voittaa joten hän miettii päänsä puhki ja lopulta esittää arvoituksen: Jalaton yksijalkaisella, kaksijalkainen kolmijalkaisella, nelijalkainen osansa saa.

Kerroit oman arvoituksesi ja Klonkku joutui miettimään sitä niin kauan että saatuaan vastauksen, hän päätti kertoa ensimmäisen arvoituksen mikä päähän pälkähti: Tyvi ylös, latva alas, eikä koskaan se kesän päivää nää.