Tarinatesti. Osa 1

Laatinut: 🇺🇦Minäpihla🇺🇦
Julkaistu: 2020-06-20

Olipakerran pieni tyttö nimeltä Kerttu. Kerttu katseli punaoranssia taivasta. Kirkonkellot alkoivat soimaan juuri ennen Kertun nukkumaanmenoa. Epätavallista, hän mietti otsa nyrpistyneenä. Isä, tuota miksi kirkonkellot soivat keskiyöllä? No, en tiedä.

Kerttu meni ulko-ovesta varovasti. Hiljattain hän meni kynnyksen ohi herättämättä huomiota. Pam!!! Jonkun taloon osui pommi. Täytyy löytää suoja jostain, Kerttu päätti.

Juuri kun hän oli astumassa eteenpäin joku vetäisi hänet rotkoon. Hei, kuka typerys olet, olisin voinut kuolla!! Uups, kuului hänen takaa. Sori!

Ymmärrän kai, että et pitänyt tuosta yllättävästä vedosta, mutta tarvitsen apuasi, joku ratsastaja-tyttö sanoi.

Hevoseni ovat seonneet ja tuhonneet jo yhden kaupungin. Ne tulevat seuraavaksi tänne, hevostyttö sanoi surkeasti. Autatko minua hillitsemään hevoset?

Mutta, kuka myrkytti hevosesi. Kerttu uteli. En tiedä, sitä yritänkin selvittää, hevos-tyttö mutisi suupielestään. Kai sinä jotain tiedät. Kerttu painosti tyttöä.

Voimmeko jo lähteä? Kerttu sanoi tylsistyneenä. Joo, mutta voin ekana kertoa miksi kirkonkellot soivat, Tyttö lupasi.

Koska hevostallin johtaja yritti varoittaa hevosten tulosta äkkkipikaisesti, hevos-tyttö kertoi. Kerttu tuijotti häntä pari minuuttia sanomatta sanaakaan. Hänen suunsa pysyi myös auki todella monta sekuntia.

Ai, joo olen hereillä. Kerttu sanoi säikähtäneenä. Minkä nimisiä muuten hevosesi on? Kerttu lisäsi. Yksi on Amadeus, yksi on Betames, ja yksi on Redro. Muut eivät ole minun, hän sanoi innokkaasti.

Voin harkita myöhemmin nimienvaihtoa. Hevos-tyttö sanoi. Aloitetaanko jo seikkailu, Kerttu kysyi kärsimättömästi. Joo, voidaan aloittaa.

Voisimme aloittaa kaupunginportilta, sieltä mistä pääse kaupunkiimme. - Hevostyttö sanoi fiksusti. Mutta, mehän tarvitsemme kyydin sinne on, nimittäin viisitoista kilometriä emmekä ehdi sinne ennen hevosten tuloa.

Okei eli nyt mennään rekan takakonttiin, Kerttu sanoi pienen keskustelun jälkeen. Pstt... Työmies lähtee pois rekan etupenkiltä, ny-nyt se lähtee hakemaan uutta pakettia, hevostyttö kuiski. Hei, nyt mennään nopeasti tuohon säkkiin. Shhh.. Se tulee.

Matka portille jyrisi nimittäin, he menivät ainakin puolet matkasta hiekkatietä. He sillointällöin rupattelivat kaikenlaisia hölmöyksiä. Vähän ajan päästä he olivat perillä ja takaluukku avattiin.

Ei, vielä kuitenkaan lähdetä, Kerttu sanoi. Odotas... Nyt se kantaa meitä jonnekin, Ratsastaja-tyttö sanoi hetken kuluttua. He kuulivat hevosten laukausta. Hypätään pois äkkiä, työmiehet kääntyivät.

Tuo edellä laukkaava hevonen on minun, Ratsastaja ylpeili. Ne tulevat tänne, Kerttu varoitti. Hevoset rynnivät ja heidän takaa tuli jos jonkinlainen iljettävä velho.

Ihmiset juoksivat kohti kotejansa ja lukitsivat ovet ja ikkunat. Hevostyttö huusi velholle :- Kuka olet? Vähän ajan päästä kuului:- Hah hah haa olen ilkeä velho Abraga.

Juostaan, kaikki, äkkiä, joku huusi kodin ikkunasta. Hullut hevoset herpaantuivat aina kun niihin koski. Yhtäkkiä he kuulivat ääniä luolasta

He kuulivat rapinaa. Ku-Kuka siellä? Kerttu kysyi pelokas ilme kasvoillaan. Olen velho Ba-Ba-Barley. Jonkinlainen ääni sanoi. Terve Ba-Ba-Barley. Hevos-tyttö tervehti. Oletko sinä siis oikea velho? Kerttu kysyi. Tietenkin olen, Ba-Ba-Barley sanoi ylpeänä.

Minä olen Hevos-tyttö Miranda! Ratsastaja-tyttö esittäytyi. Ja minä olen normityttö Kerttu. Kerttu esittäytyi vakavissaan. Selvä, kiitos että kerroitte! Ba-Ba-Barley sanoi heille.

Öhöm, olemme tulleet tänne vahingossa, hevos-tyttö sanoi ja korotti ääntään aina kun eteni sanoissa. Selvä, teidän on paras häipyä jollette tahdo kysyä lupaa olla täällä pomoltani. Ba-Ba-Barley varoitti. Voisitko sinä sitten poistua täältä? Kerttu kysyi

No, lähtisit siksi että, pelastaisi tämän kaupungin! Kerttu sanoi rohkaisevasti. Onko tämä kaupunki oikeasti vaarassa!? Ba-Ba-Barley velho kysyi kulmakarvat koholla. On, Hevostyttö vannoi.

Okei, mene vain. Tytöt huudahtivat. He kuuntelivat hetken puhetta. Mitä asiaa Ba-Ba-Barley. Pomo kysyi. No, saanko vapaa-aikaa. Ba-Ba-Barley kysyi. Miksi sitä tarvitset, tänään on velho koe ? Pomo kysyi vihaisesti. Mielirauhan! Ba-Ba-Barley valehteli.

Kyllä, pomo. Ba-Ba-Barley lupasi haltioissaan. Kun hän palasi tytöt vihdoin kertoivat miten he hyötyivät Ba-Ba-Barleystä. No, hyödymme siten, että sä tauot apua. Miksi te ette kysyi muilta? Ba-Ba-Barley ihmetteli. No, emmehän me saa mennä velhopuolelle.

Saammeko tulla velhopuolelle, oikeastiko? He intoilivat. Voitte! Jee, he huudahtivat ja rupesivat kävelemään kohti velhopuolta. Vau, tämä on upea paikka! Kerttu kehui. He meinasivat melkein unohtaa, että kaupunki pitää pelastaa. Mitä tuo aine on? He kysyi

Meidän kuplajuomaamme, siihen lisätään vain sokeria. Ba-Ba-Barley mutisi suupielestään. Kuulosta omituiselta. Kerttu myönsi. Keitä nuo ovat, Kerttu kysyi ja osoitti heidän edessään olevia poikaolentoja.

Okei, voiko ne auttaa meitä. He utelivat innoissaan. Voi ne ehkä, kysytään. Ba-Ba-Barley houkutteli. Moi, kamut, tässä on ystäväni ihmiset, Kerttu ja Miranda.

Voimme. Se-Se - Sepetius sanoi. Kiitos kovasti. He kiittivät. No, ole hyvä vaan. Se-Se-Sepetius sanoi kunnianhimoisesti.