Soturikissatarinani esinäytös

Image by Pixabay / CC BY

Laatinut: Kirkaspisara🍉sk
Julkaistu: 2022-07-11

Oon siis kirjottanut Soturikissatarinoita jo silloin kun oli koulua. (Testiä tehdessäni oli kesäloma 2022)

Nyt vähän historiikkia klaanistani (Sadeklaanista): Järviteviirien Myskyklaanista ja Jokiklaanista lähti molemmista viisi kissaa etsimään yhteistä tulevaisuutta. He löysivät kodin meren rannasta ja päättivät jäädä. Siihen he perustivat Sadeklaanin.

Esinäytös kertoo juuri Sadeklaanin synnystä, joten nyt tarinaan:

Kissojen siluetit piirtyivät tummina vasten taivasta. He laskeutuivat alas rinnettä suuren vesiputouksen vierellä. - Jäädään tänne yöksi, ehdotti tummanharmaa naaraskissa. - Vesiputouksesta saamme vettä ja saamme levätä, hän vilkaisi sivusilmällä kahta =>

nuorta oppilasta. Toisella oli syvä punertava viilto kaulassaan ja toinen näytti nukahtavan millä hetkellä hyvänsä. - Minä voin mennä etsimään makuualusia, tarjoutui eräs kolli, Viherturkki. -Tulen mukaasi, naukui toinen kissa nimeltäön Simpukkakarva.

- Te oppilaat voitte jäädä tänne keräämään voimia, sanoi Viherturkki. - Ja kaikki te muut voitte lähteä saalistamaan. Väsyneet kissat hajaantuivat eri suuntiin ja kuu kumotti kirkkaana taivaalla luoden pitkiä varjoja lehtiä tiputtelevien puiden ja =>

pensaiden taakse. (Nyt tulisi sisennys) Kissoja alki palata takaisin metsästämästä ja makuualusia keräämästä. - Metsä aivan kuhisee riistaa! huusi vaaleanoranssi kissa tullessaan aukiolle =>

kaksi pulskaa hiirtä hampaissaan. - Ja me löysimme kasan kuivia sammalia! kertoi Simpukkakarva. - Mutta nyt olen niin väsynyt, että nukahdan kohta seisaalleni.

Simpukkakarva ja Viherturkki veivät sammalet oppilaiden vuoteisiin. Lähdettyään oppilaiden luota, Simpukkakarva haki saaliskasasta myyrän ja söi sen. =>

Simpukkakarva heräsi, muttei tuntenut vieressään Viherturkin turkkia eikä allaan sammalta. Hän nousi istumaan suuren aukion keskellä ja näki yllään loisteliaan tähtitaivaan, mutta ei löytänyt katseellaan Hopeahäntää. Simpukkakarva kuuli korvissaan =>

tuntemattoman kissan kuiskauksen. "Vesiputousksen luona on tuleva kotinne." Sitten aukion reunoille alkoi laskeutua taivaasta tähtikissoja. He eivät hohtaneet, kuin Tähtiklaanin kissat, eikä Simpukkakarva =>

tunnistanut heidän karheita ja kiillottomia turkkejaan. Yhtäkkiä hän tajusi, ettei hän kulkenut unessaan Tähtiklaanin metsästysmailla vaan vanhojen tarujen Ikuisen metsästyksen heimon luona.

Kissojen joukosta käveli eteen musta kissa, jonka silmät loistivat meripihkanvärisinä. "Me ohjaamme käpäliänne kulkua ja jokaista viiksenvärähdystänne täällä." Sitten kissat =>

alkoivat haalistua ja kadota niin, että Simpukkakarva näki enää tyhjän aukion, joka murtui hänen allaan ja hän tippui, tippui, tippui. Hän kuuli vain toistuvan hypnoottisen maukunan. "Sade vie klaaninne onneen ja Me pidämme täällä teistä huolen."