Halloween spesiaali, Itse tarinassa

Laatinut: Wolf_art girl ‎
Julkaistu: 2022-10-31

Traileri; "Kiitos, kun tulit, täksi yöksi on jotain spesiaalia luvassa!" Pidin tauon kuin katsoisin takananne seisovan suuren elukan kita auki syödäkseen teidät... "E-en oikeastaan tiedä voisinko kertoa", puuskutin kun varmistit taaksesi ja näit jotakin..

"En siltikään tiedä olisiko se paras keino... luulisin että-"

Katsoin sinua viimeiseen asti, kunnes jätin sinut tyhjään huoneeseen. "Tässä ei ole mitään pelättävää", huusin perääsi ja uskoit sanoihini, vaikka kuulit kuiskauksen lähtiessäni.

Pölyinen ovi avautui hitaasti jättäen verisen ja kamalan hajuisen jäljen maahan. "Aivan kuin joku tai jokin tarkkailisi meitä..."

"Kiitos, kun tulitte, meillä on ongelma..."

⚠️VAROITUS: Tule omalla vastuulla, testi sisältää 'kaameita' kuvia, verta, jänniä paikkoja sekä ehkä murhiakin.⚠️

Heräsit aamuvarhain halloweenin viettoon! Tänään oli nimittäin mahtava päivä, Wolffiksen juhlat! Mitäkähän kivaa siellä on? Pohtiessasi lähdit keittiöön kohdaten ekan ongelmasi... Jotain kamalaa on tapahtunut, rikos, veriset jäljet johtavat murhaan!

No jaa, pakkohan sitä on syödä! Senkin jälkeen, kun olit lähellä kaataa maitoa leivän päälle.😒

Neljän tunnin päästä päästään vihdoin asiaan! Siis Wolffiksen videotapaaminen! Erityisesti niille jotka eivät pääse juhlaan! Mutta ihmetyt, kun sinut heitetään pihalle puhelusta, ja ainoa joka voi ohjata puhelua... hän on Wolf_art girl!

Koitat laittaa Wolffikselle kysymystä, mutta hän vastaa ääniviestillä, jota hän ei koskaan tee. Hänen äänensä on tavallinen, mutta entistä kaameampi; "Sanoinhan puhelussa, että aijoin sittenkin pihua vain niille, jotka eivät pääse, etkö kuullut?"

Nouset sohvalta, (tai lattialta) lähteäksesi Wolffiksen juhliin, asut kuitenkin puolen tunnin matkan päässä.

Kävelet kaikessa rauhassa kohti Wolffiksen taloa, kunnes tuntuu kuin joku tai jokin seuraisi sinua. Alat hölkätä ja kiihdyttää juoksuun kyyneleet silmissä. Aina vain lähempänä tunne vahvistuu.

Tiedät, että kaikki ei mene ihan niin kuin pitäisi, mietit mitä teet, mutta jatkat vain matkaa päivä mielessäsi.

Astut ovesta kohti juhlaa ja näet Wolffiksen heti ensimmäisenä. Tulen sinua kohti toivottamaat sinut tervetulleeksi juhlaan. "Astu vain peremälle, ei aikaakaan, kun kaikki vieraat ovat perillä!" Epäilet jotain minussa, mutta käännät ajatukselle selkäsi.

"Et muuten ollut videotapaamisessamme."

"Noh, ei siinä mitään, jos vaikka menit johonkin väärrän puheluun, unohdetaan se juttu kokonaan!" Sitten aloitin puheeni; "Kiitos, kun tulit, täksi yöksi on jotain spesiaalia luvassa!" Pidin tauon kuin katsoisin takananne seisovan suuren elukan kita auki

Yhtäkkiä purskahdin nauruun. "Anteeksi, pokkani ei pitänyt, tuo oli vain kepponen!"

"Joka tapauksessa, tälle päivälle olen suunnitellut hieman jännitystä! Pelejä sekä kilpailuja, en aivan tavallisia, mutta ne te näette vasta, kun olemme aloittaneet. Kiitos siis kaikille, jotka ovat täällä."

Heti puheeni jälkeen juhla alkoi, kaikki menevät eri peleihin, kun tulen luoksesi kysymään sinua tutkimaan kellarin arvoitusta. Kuten lupasit.

Loppujen lopuksi sain sinut mukaani, mutta pohdit silti onko kellarissa sittenkään niin hauskaa? Vaikkei siellä olisi pelottavaa siellä voi olla tylsää.

"Noh, äläs nyt, hauskaa tästä varmasti tulee. Siis todella! Muhahahahaa, heh." Astuimme kellariin ritiläisiä portaita pitkin, josta avautui kaamea näkymä!

Silloin menimme pölyisen suuren oven eteen seisomaan, koputin ovea, kuin viimeistä päivää. Pölyinen ovi avautui hitaasti jättäen verisen ja kamalan hajuisen jäljen maahan. "Aivan kuin joku tai jokin tarkkailisi meitä..." kuulin sinun huokaisevan.

"Minusta ei kyllä tunnu siltä, mutta suunnittelin tuon pitkäksi, herkuttelu alkaakin pian, joten voisimme mennä kertomaan kauhutaeinoita ennen sitä!"

Kävelimme suoraan huoneeseeni, jossa oli todella paljon teroitusroskaa. Ennen kuin aloitimme tarinoiden kertomisen, suutuin jostain ihme syystä. Katsoin sinua viimeiseen asti, kunnes jätin sinut tyhjään huoneeseen. "Tässä ei ole mitään pelättävää", huusin

"Hehe, tein vain kepposen, et tainnut tajuta, että nyt syömään!"

Ruokailun jälkeen palasimme suurelle ovelle kellarissa. "No, mennänkö?"

Kävelimme joka tapauksessa kohti pimeää kellaria, ovi sulkeutui meidän olessa sisällä ja kellari oli vain pieni koppi. "Jos vain odottaisimme niin kai joku tulisi."

Katselin touhujasi ja huomautin vain: "En siltikään tiedä olisiko tuo paras keino... luulisin että-"

"No, anteeksi!" Olin kyyneleet silmissäni reaktiostasi, kuinka kehtasit?

Soitan / soitat muille juhlissa oleville ja pyydämme heidät tulemaan kellariin oven toiselle puolelle, kunnes puhelimestani loppuu akku.

Kun kuulemme jotakin ääntä oven toiselta puolelta sanon synkällä äänellä: "Kiitos, kun tulitte, meillä on ongelma..."

"...nimittäin, voitte avata oven ja tulla peremmälle." Vain kaksi juhlissa ollutta tulivat sisään, parhaat ystävämme. Katsot silti vain vierestä, kun haavoitan heitä...

Toisella ystävistämme on kaulala verinen viilto, verivana. Katsot viesrestä kunnes päätät kostaa minulle.

Hukuttatte 'feikin' minut suohon, muttette koskaan saa tietää missä oikesti olin.

Sen kaiken jälkeen, tuntuu kuin sydämestäsi puuttuisikin pala.