Laikkuviirun kosto LUKU 1 (soturikissatarina)

Laikkuviirun kosto LUKU 1 (soturikissatarina)

Laatinut: Ruostejuova🍁🧀
Julkaistu: 2024-11-24

Tästä alkaa Laikkuviirun tarina! Mitä käy ladossa asuvalle pennulle Laikulle kun hänen elämänsä kääntyy yhtäkkisesti kokonaan ympäri ja pian hän janoaa jatkuvasti kostoa ja valtaa klaaneissa. Jos et ole vielä lukenut esinäytöstä lue se ensin, löydät sen täältä https://testimato.com/fi/test/130587/perform

‼️LUE TÄMÄ ENNEN KUIN ALOITAT TARINAN‼️ Tää on siis mun oman soturikissa oc:n Laikun/Laikkuviirun tarina. Huom! Tää tarina on pahiksen näkökulmasta! !!Soturikissat on erin hunterin tekemä kirjasarja. Mä en omista mitään soturikissoihin liittyvää. Nää on vaan mun oc:eita!!

Laikkuviirun kosto LUKU 1 (soturikissatarina)

Laikku heräsi kun auringonsäde kajasti latoon ovesta. Hän nousi ylös ja alkoi tökkiä sisartaan. "Pihlaja! Pihlaja herää!" Pieni naaras mutisi unissaan. "Hetki vielä!"

"On jo aamu! Mennään pellolle leikkimään." Laikku hyppeli innoissaan. Lopulta Pihlaja nousi ylös ja haukotteli leveästi.

Heidän emonsa Kaarna ei ollut vielä herännyt. Emo nukkui sikeösti Varjon vierellä. Laikku mulkaisi Varjoa. "Ei herätetä Varjoa, en halua että hän tulee mukaan." Laikku tuhahti.

Laikku ei pitänyt Varjosta. Hänen veljensä pilkkasi Pihlajaa ja Laikkua jatkuvasti. Varjo oli paljon rotevampi ja vahvempi kuin Laikku ja Pihlaja.

Auringonvalo kiilteli Laikun turkilla kun sisarukset juoksivat pellolle. Laikku katsoi että Pihlaja tuli hänen perässään.

Laikku jarrutti kun keltainen vehnäpelto tyli esiin. "Leikitään piilosta täällä on tosi paljon piiloja!" Laikku hihkui. Sitten hän kuuli sähähdyksen takaansa.

"Kuka antoi teille luvan olla täällä! Voisitte kerrankin tehdä jotain hyödyllistä!" Se oli hänen isänsä Korpin ääni. "Kyllä isä, minä ja Pihlaja vain-" Laikku sopersi. Korppi sähähti. "Takaisin latoon pentu!"

Varjo istui Korpin takana ja katsoi heitä Vahingoniloisesti. Laikku otti jalat alleen ja juoksi takaisin latoon pihlaja kannoillaan. Kollipentu juoksi emonsa luokse.

Hän hautasi kuononsa Kaarnan turkkiin ja uikutti. Korppi tuli Kaarnan luokse. "Katso nyt miten heikko tuo pentu on! Hänhän on kohta neljä kuuta!" Korppi murisi.

Kaarna mulkoili Korppia. "Neljä kuuta on vielä pentu!" Hän tiuskaisi. "Ja sitä paitsi he ovat sinunkin pentujasi. Lakkaa kohtelemasta heitä kuin vihollisia." Kaarna naukui.

"Ja sitä paitsi et kohtele muita pentuja yhtä huonosti kuin Laikkua. Mitä vikaa Laikussa on?" Kaarna tivasi. "Hän on kaikista pienin ja heikoin pentu." Korppi sihisi. "Luuletko että hänestä on meille mitään hyötyä?" Korppi paljasti kyntensä.

Laikku hiipi pois riitelevien vanhempiensa luota ja istui heinäkasan taakse. Hän kuuli vielä Korpin äänen. "Heikko pelokas ja tyhmä!" Laikku kavahti kuullessaan sanat. "Miksi isä vihaa minua niin paljon?" Hän ajatteli.