Valopentu hiipi pusikkoon ja jäi odottamaan tänä yönä hän oli päättänyt napata Pakkastassun.
2/9 - Synkät varjot
Ilta alkoi viimein hämärtyä. Toivottavast Mustakukka ei huomaa etten ole pentutarhassa. Valopentu alkoi hermoilla.
3/9 - Synkät varjot
Oli jo melkein kuuhuipun hetki. Miksei hän voi vain tulla. Valopentu kiukustui mutta oli liian väsynyt lähteäkseen. Hetken kuluttua hän oli jo nukahtanut.
4/9 - Synkät varjot
’Tervehdys Valopentu.’ Ääni toivotti. Valopentu pomppasi pystyyn ja huomasi olevansa kahden sammaleisella aukiolla Mustanvalkotäplikkään kollin kanssa.
5/9 - Synkät varjot
Kollin meripihka silmät loistivat kiinnostuneesti. ’Haluat varmaan tietää kuka olen. Olen Pikkupilkku varjoklaanin vanha parantaja.
6/9 - Synkät varjot
’Miksi olen täällä?’ Valopentu hämmästeli. ’Kaikki paljastuu sinulle aikanaan.’ Pikkupilkku totesi.
7/9 - Synkät varjot
’Odota mitä tarkoitat?!’ Valopentu yritti huutaa mutta kissa oli jo haihtumassa oikeastaan kaikki hänen ympärillään oli jo haihtumassa.
8/9 - Synkät varjot
Valopentu huomasi olevansa taas samassa pensaassaja aamu oli kirkastumassa.
9/9 - Synkät varjot
Valopentu tassutti ripeästi pentutarhaan ja käpertyi emonsa vatsaan. ’Vielä minä selvitän kaiken.’ Hän vielä ajatteli
