Antagonistin näkökulmasta kirjoitettu soturikissatarina joka kertoo kulkukissa Laikun tarinasta ja kuinka hänen tiensä johtaa loputtomaan vallan- ja kostonhimoon.
!!Soturikissat on Erin Hunterin tekemä kirjasarja, mä en omista mitään soturikissoihin liittyvää!!
1/8 - Laikkuviirun kosto LUKU 13 (soturikissatarina)
Laikku saapui kujalle suussaan kaksi pulskaa rottaa. Häntä vastaan tuli heti Varjo. "Kas kas! Ethän sinä olekaan aivan kelvoton." Kolli kehräsi. "Voi kiitos." Laikku virnisti ja pudotti rotat Varjon eteen.
2/8 - Laikkuviirun kosto LUKU 13 (soturikissatarina)
Laikun korvat nousivat pystyyn kun hän kuuli kiljaisun. "Laikku voidaanko nyt leikkiä?" Laikku kääntyi ja näki Pyryn pomppivan hänen jalkojensa juuressa. "Ei, minulla on kiire." Laikku hymähti tunteettomasti.
3/8 - Laikkuviirun kosto LUKU 13 (soturikissatarina)
Hänellä ei ollut aikaa olla koko ajan liimautuneena tuohon pentuun. Pyryn lavat lysähtivät. "A-ai joskus toiste sitten." Pentu käveli pois. Laikku tunsi miten Vanu katsoi häntä ketunmitan päässä terävästi.
4/8 - Laikkuviirun kosto LUKU 13 (soturikissatarina)
Pian hän näki miten Valkoinen naaras käveli hänen luokseen. "Miten niin kiire?" Naaras kivahti. "Siinähän sinä pönötät tekemättä mitään! Etkö voisi edes kerran leikkiä pentu raukan kanssa?"
5/8 - Laikkuviirun kosto LUKU 13 (soturikissatarina)
Laikku huiskautti häntäänsä. "Hänen piti olla sinun ongelmasi, ei minun." Hän tuhahti. Vanu kimmastui. "Mistä lähtien sinusta on tullut noin itsekeskeinen? Sinä olet selvästi Pyrylle tärkeä kissa ja sinä jätät hänet huomiotta!"
6/8 - Laikkuviirun kosto LUKU 13 (soturikissatarina)
Laikku siristi silmiään. "Minä saalistan puolet koko juokkion ruuasta. Odotatko että jaksaisin jonkun pennun vielä vaivoikseni?" Laikku käänsi selkänsä vanulle. Hetkeen kukaan ei sanonut mitään. Sitten yhtäkkiä Laikku tunsi terävän kivun poskellaan.
7/8 - Laikkuviirun kosto LUKU 13 (soturikissatarina)
Laikku sihahti ja kaatui maahan. Hän kääntyi ja näki Vanun joka katsoi häntä irvistäen vihaisena. Laikku pyyhkäisi tassullaan poskeaan. Siitä vuosi vuolaasti verta. "Raapaisitko juuri minua?" Laikku naukui hämmentyneenä ja alkoi tuntea syyllisyyttä.
8/8 - Laikkuviirun kosto LUKU 13 (soturikissatarina)
"Joskus minä kunnioitin sinua! Luulin sinua hyväksi kissaksi." Vanu sähähti ja huiskautti häntäänsä. "Ehkä on ihan hyväkin että pysyt erossa Pyrystä." Naaras kääntyi ympäri ja käveli pois jättäen Laikun maahan makaamaan.