Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)

Laatinut: Parmesaanikuningatar
Julkaistu: 2025-07-29

Laikku istui puistoaukiolla. Hänen häntänsä oli kääritty sievästi jalkojen ympärille lämmittääkseen häntä kolealta syyssäältä. Pian vastaan tuli toinen kilpikonnakuvioinen kissa suussaan kaksi oravaa.

Laikku hymyili. "Arlene hyvä, toit minulle taas saalista? Olet ollut ahkera viime aikoina." Hän kehräsi. Arlene vain mulkoili Laikkua happamasti ja sylkäisi oravat maahan.

Laikku noukki oravat maasta ja oli aikeissa lähteä. "Etkö aio edes kiittää?" Arlene murisi. Laikku hymyili omahyväisesti. "Sinun tässä pitäisi kiittää. Ilman minua et olisi elossa."

Arlene irvisti. "Mihin edes tarvitset kaikkea tätä riistaa? Ja aiotko vain jatkaa tätä ikuisesti?" Naaras sähähti ja katsoi Laikkua terävästi. Laikun silmät kiilsivät salaperäisesti. "Voi, en usko että tarvitsen sinua enää kovinkaan kauaa."

"Sopimuksemme jatkukoon vielä neljän päivän ajan, sen jälkeen olet vapaa." Laikku myöntyi. "Hyvä." Arlene äyskäisi. "Olen perin yllättynyt että suostuit alkuakaan." Laikku hymähti. "Et vaikuta sellaiselta kissalta joka pitäisi lupauksiaan."

Arlene käänsi selkänsä Laikulle tuhahtaen ja käveli pois. Laikku kohautti lapojaan ja lähti kävelemään pois pää ylimielisesti pystyssä. "Kaikki menee juuri niin kuin minä haluan eivätkä muut voi sille mitään." Hän ajatteli.

Laikku lähti kävelemään takaisin päin kujalle mutta pysähtyi kun hän haisyoi kissan lähistöllä. Laikku pysähtyi paikoilleen ja käänteli korviaan. Äkkiä hän tunsi miten hänen niskaansa jysähti kissan paino..

Oravat lensivät Laikun suusta ja kierivät hännänmitan päähän. Laikku kurkotti käpälällään oravia mutta kissa hänen päällään esti hänen aikeensa painamalla hänen käpälänsä maata vasten.

Laikku käänsi katseensa ja tunnisti nyt kissan joka oli hyökännyt hänen kimppuunsa. "Vanu?" Laikku naukui yllättyneenä. Vanu katsoi häntä palavalla katseella. "Senkin petturi! Minä tiesin ettei sinuun voi luottaa."

Laikku pysyi tyynenä. "Minulla ei ole aavistustakaan mistä puhut." Hän naukui ja siristi silmiään. "Kyllä on! Minä näin sinut sen naaraan kanssa. Nyt tiedän miten olet ollut niin tehokas saalistaja."

Laikku ei hievahtanutkaan Vanun otteesta. "Kerrohan Vanu hyvä, mitä tarkalleen ottaen aiot tehdä asialle?" Hän katsoi Vanua kysyvästi.

Vanu irvisti. "Kertoa Varjolle tietenkin! Luuletko että hän on iloinen kun saa tietää sinun käyttävän sitä kissaparkaa hyväksesi saadaksesi saalista?" Vanu sihisi ja upotti kyntensä syvemmälle Laikun turkkiin.

"Mitä minä olen mukaasi tehnyt väärin? Käytin vain älykkyyttäni joukon hyväksi. Jopa Varjo arvostaisi sitä." Laikku kehräsi. Vanu huiski hännällään. "Se ei ole älykkyyttä, se on laiskuutta ja julmuutta!"

Laikku hymyili. "Ehkä niin, mutta joukkomme ei ole koskaan ennen kukoistanut näin. Ei Varjoa kiinnosta mistä saalis tulee. Ainoa jolla on väliä on määrä. Luuletko tosiaan että Varjo haluaisi estää minua?"

Vanu alkoi epäröidä. "Aion silti kertoa Varjolle." Hän murisi. "Aiotko pysäyttää minut nyt kun pentusi saavat vihdoinkin tarpeeksi syödäkseen?" Vanun katse muuttui hiukan surulliseksi. Laikku tiesi osuneensa oikeaan paikkaan.

Hän tiesi että ennen hänen tuloaan Joukko oli kärsinyt nälänhätää ja kaksi Vanun pentua oli kuollut nälkään. Vanu irroitti otteensa Laikusta. "H-hyvä on! En kerro. Muttet tule pääsemään näin helpolla."

Kilpikonnakuvioinen kolli nousi pystyyn. "No, hyvää illanjatkoa Vanu." Laikku nosti oravat maasta ja lähti kävelemään pois päin.

Laikku katsoi Vanua hiukan hermostuneena. "Näkikö hän mitä tein? Hän on niin pitkän etäisyyden päästä ettei hän ainakaan kuullut." Laikku päätteli mielessään. Hän päätti esittää tietämätöntä.

Kun Laikku saapui takaisin kujalle hän näki Pyryn istuvan vähän matkan päässä yksin häntä riipuksissa. Äkkiä Laikusta alkoi tuntua pahalta. "Ehkä minun tosiaan täytyisi viettää aikaa hänen kanssaan."

"Vanu ei kyllä enää antaisi minun mennä lähellekkään häntä. Minun pitäisi viedä hänet huomaamatta." Hän pohti ja pudotti oravat maahan.

Laikku loikkasi sitten roskiksen päälle ja kävi makaamaan. "Teen sen sitten kun aika on hyvä." Hän ajatteli ja venytteli.