Antagonistin näkökulmasta kirjoitettu soturikissatarina joka kertoo kulkukissa Laikun tarinasta ja kuinka hänen tiensä johtaa loputtomaan vallan- ja kostonhimoon.
Soturikissat on Erin Hunterin tekemä kirjasarja, mä en omista mitään soturikissoihin liittyvää!
1/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Laikku istui puistoaukiolla. Hänen häntänsä oli kääritty sievästi jalkojen ympärille lämmittääkseen häntä kolealta syyssäältä. Pian vastaan tuli toinen kilpikonnakuvioinen kissa suussaan kaksi oravaa.
2/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Laikku hymyili. "Arlene hyvä, toit minulle taas saalista? Olet ollut ahkera viime aikoina." Hän kehräsi. Arlene vain mulkoili Laikkua happamasti ja sylkäisi oravat maahan.
3/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Laikku noukki oravat maasta ja oli aikeissa lähteä. "Etkö aio edes kiittää?" Arlene murisi. Laikku hymyili omahyväisesti. "Sinun tässä pitäisi kiittää. Ilman minua et olisi elossa."
4/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Arlene irvisti. "Mihin edes tarvitset kaikkea tätä riistaa? Ja aiotko vain jatkaa tätä ikuisesti?" Naaras sähähti ja katsoi Laikkua terävästi. Laikun silmät kiilsivät salaperäisesti. "Voi, en usko että tarvitsen sinua enää kovinkaan kauaa."
5/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
"Sopimuksemme jatkukoon vielä neljän päivän ajan, sen jälkeen olet vapaa." Laikku myöntyi. "Hyvä." Arlene äyskäisi. "Olen perin yllättynyt että suostuit alkuakaan." Laikku hymähti. "Et vaikuta sellaiselta kissalta joka pitäisi lupauksiaan."
6/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Arlene käänsi selkänsä Laikulle tuhahtaen ja käveli pois. Laikku kohautti lapojaan ja lähti kävelemään pois pää ylimielisesti pystyssä. "Kaikki menee juuri niin kuin minä haluan eivätkä muut voi sille mitään." Hän ajatteli.
7/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Laikku lähti kävelemään takaisin päin kujalle mutta pysähtyi kun hän haisyoi kissan lähistöllä. Laikku pysähtyi paikoilleen ja käänteli korviaan. Äkkiä hän tunsi miten hänen niskaansa jysähti kissan paino..
8/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Oravat lensivät Laikun suusta ja kierivät hännänmitan päähän. Laikku kurkotti käpälällään oravia mutta kissa hänen päällään esti hänen aikeensa painamalla hänen käpälänsä maata vasten.
9/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Laikku käänsi katseensa ja tunnisti nyt kissan joka oli hyökännyt hänen kimppuunsa. "Vanu?" Laikku naukui yllättyneenä. Vanu katsoi häntä palavalla katseella. "Senkin petturi! Minä tiesin ettei sinuun voi luottaa."
11/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Laikku pysyi tyynenä. "Minulla ei ole aavistustakaan mistä puhut." Hän naukui ja siristi silmiään. "Kyllä on! Minä näin sinut sen naaraan kanssa. Nyt tiedän miten olet ollut niin tehokas saalistaja."
12/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Laikku ei hievahtanutkaan Vanun otteesta. "Kerrohan Vanu hyvä, mitä tarkalleen ottaen aiot tehdä asialle?" Hän katsoi Vanua kysyvästi.
13/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Vanu irvisti. "Kertoa Varjolle tietenkin! Luuletko että hän on iloinen kun saa tietää sinun käyttävän sitä kissaparkaa hyväksesi saadaksesi saalista?" Vanu sihisi ja upotti kyntensä syvemmälle Laikun turkkiin.
14/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
"Mitä minä olen mukaasi tehnyt väärin? Käytin vain älykkyyttäni joukon hyväksi. Jopa Varjo arvostaisi sitä." Laikku kehräsi. Vanu huiski hännällään. "Se ei ole älykkyyttä, se on laiskuutta ja julmuutta!"
15/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Laikku hymyili. "Ehkä niin, mutta joukkomme ei ole koskaan ennen kukoistanut näin. Ei Varjoa kiinnosta mistä saalis tulee. Ainoa jolla on väliä on määrä. Luuletko tosiaan että Varjo haluaisi estää minua?"
16/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Vanu alkoi epäröidä. "Aion silti kertoa Varjolle." Hän murisi. "Aiotko pysäyttää minut nyt kun pentusi saavat vihdoinkin tarpeeksi syödäkseen?" Vanun katse muuttui hiukan surulliseksi. Laikku tiesi osuneensa oikeaan paikkaan.
17/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Hän tiesi että ennen hänen tuloaan Joukko oli kärsinyt nälänhätää ja kaksi Vanun pentua oli kuollut nälkään. Vanu irroitti otteensa Laikusta. "H-hyvä on! En kerro. Muttet tule pääsemään näin helpolla."
18/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Kilpikonnakuvioinen kolli nousi pystyyn. "No, hyvää illanjatkoa Vanu." Laikku nosti oravat maasta ja lähti kävelemään pois päin.
10/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Laikku katsoi Vanua hiukan hermostuneena. "Näkikö hän mitä tein? Hän on niin pitkän etäisyyden päästä ettei hän ainakaan kuullut." Laikku päätteli mielessään. Hän päätti esittää tietämätöntä.
19/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Kun Laikku saapui takaisin kujalle hän näki Pyryn istuvan vähän matkan päässä yksin häntä riipuksissa. Äkkiä Laikusta alkoi tuntua pahalta. "Ehkä minun tosiaan täytyisi viettää aikaa hänen kanssaan."
20/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
"Vanu ei kyllä enää antaisi minun mennä lähellekkään häntä. Minun pitäisi viedä hänet huomaamatta." Hän pohti ja pudotti oravat maahan.
21/21 - Laikkuviirun kosto LUKU 14 (soturikissatarina)
Laikku loikkasi sitten roskiksen päälle ja kävi makaamaan. "Teen sen sitten kun aika on hyvä." Hän ajatteli ja venytteli.