Laikkuviirun kosto LUKU 15 (soturikissatarina)

Laatinut: Parmesaanikuningatar
Julkaistu: 2025-08-13

Oli hiljainen yö. Kujalla nukkui levällään useita kissoja kuorsaten kovaan ääneen. Kukaan ei huomannut kun hoikka kilpikonnakuvioinen kolli hiipi nukkuvien kissojen keskellä.

Kolli asteli hiljaa kuin varjo häntä pystyssä kohti Vanun vuodetta. Hän kumartui naaraan vieressä nukkuvan valkoisen pennun ylle ja ravisteli tätä kevyesti. "Pyry herää!" "H-häh? Mitä?" Pentu mutisi ja avasi eriväriset silmänsä.

"Haluatko lähteä mukaani seikkailulle?" Laikku kysyi pehmeällä äänellä. Pyry katsoi Laikkua hämmentyneenä. "Mutta nythän on yö?" Pentu kallisti päätään.

"Tiedän! Se onkin yöseikkailu." Laikku kehräsi. Pyryn silmät säihkyivät. "Yöseikkailu? Joo mennään!" Pentu hihkaisi. "Shh! Kukaan ei saa kuulla meitä, ei varsinkaan Vanu."

Laikku otti Pytyä hellästi niskanahasta ja kantoi tätä kunnes he olivat päässeet pois kujalta. "Minä aion opettaa sinulle miten saalistaa." Laikku kehräsi. "Etenkin saaliita jotka tulevat esiin öisin."

Pyryn silmät loistivat. "Tästä tulee niin kivaa. Mutta... minua pelottaa. Mitä jos täällä on vaikka kettuja?" Pyry alkoi vapista. "Minä lupaan etten anna minkään elukan saada sinua. Voit aina luottaa minuun. Lupaathan että kuuntelet aina minua?"

Pyry nyökkäsi. "Joo!" Laikku nuolaisi pennun korvaa. "Hyvä!" Laikku alkoi kävellä katua pitkin Pyry vierellään. "Mutta entä jos Vanu suuttuu? Hän ei haluaisi että olen sinun kanssa. Hän sanoo sinua sydämettömäksi ketuksi."

"Sinä voit aina luottaa minuun enemmän kuin siihen vanhaan hahtuvapalloon. Olenhan minä sinulle kuitenkin sukua, Vanu ei." Laikku naukui pehmeästi. Pyry hymyili. "A-ai. Hyvä."

Laikku pysähtyi. "Pyry näätkö tuon variksen tuolla? Minä näytän sinulle kuinka lintuja napataan. Katso ja ota oppia." Laikku painautui matalaksi ja alkoi ryömiä kohti harmaata lintua kun Pyry katsoi vähän matkan päässä.

Laikku teki äänettömän loikan ja laskeutui variksen kimppuun. Varis räpytteli hätääntyneenä siipiään muttei ehtinyt pakoon ennen kuin Laikku puraisi sen kuoliaaksi. Hän käveli sitten takaisin Pyryn luo.

"Vau, Tuo oli tosi hienoa! Saanko minäkin yrittää?" Pyry henkäisi. "Tottakai! Etsitään sinulle vain toinen varis." Laikku oli jatkamassa matkaansa mutta yhtäkkiä jostain kaikui koiran räksytystä.

Laikku jähmettyi paikalleen kuullessaan miten haukku voimistui. "Itse asiassa lähdetäämpäs takaisin kotiin." Laikku sanoi äkkiä. "Mitä, miksi? Vastahan me tulimme." Pyry naukui pettyneenä.

Laikku yritti olla säikäyttämättä Pyryä. "Älä panikoi mutta täällä saattaa ehkä todennäköisesti olla iso koira lähellä." Hän murahti. "Lähdetään."

Laikku pudotti Variksen maahan ja pinkaisi juoksuun. "Entä tämä varis?" Pyry jäi saaliin luokse ja yritti nostaa sitä ylös. Koirien haukkuna kuului nyt entistäkin voimakkaana. Ne olivat jossain todella lähellä.

"Pyry tile heti tänne!" Laikku komensi. Nyt koirien räksytys kuului ihan Pyryn takaa. Laikku lähti juoksemaan kohti Pyryä muttei ehtinyt pennun luokse kun kadunkulman takaa ryntäsi kaksi läähättävää koiraa.

Toinen koira oli suuri täplikäs ja sillä oli lerppuvat korvat. Toinen taas oli pienempi valkoinen jolla oli pystykorvat. Valkoinen iski hampaansa Pyryn jalkaan. Pentu kiljaisi kauhuissaan.

Laikku hyppäsi valkoisen koiran päälle ja kynsi sen niskaa. Mutta pian toisen suuremman koiran paino jysähti hänen päälleen ja hän tunsi hampaiden puristuvan takakäpälänsä ympärille.

Laikku sihisi kivusta ja katsoi vierestä miten valkoinen koira retuutti Pyryä joka ei näyttänyt olevan enää tajuissaan. Laikku rimpuili ja sai lopulta takajalkansa irti ison koiran otteesta.

Valkoinen koirs jätti Pyryn ja hyökkäsi isomman koiran avuksi Laikun kimppuun. Laikku huitoi kynsillään koiria jotka häärivät hänen ymrillään ja näykkivät häntä. Hän pääsi lopulta tarpeeksi lähelle elotonta Pyryä ja nappasi pennun hampaisiinsa.

Pyryn päässä näkyivät ilkeän näköiset hampaanjäljet. "Minun on saatava hänet takaisin kujalle. Vanu tulee kyllä nylkemään minulta turkin." Laikku alkoi juosta kohti korkeaa aitaa koirat perässään leuat louskuen.

Koirat saavuttivat vähitellen Laikkua ja hän tunsi jo niiden hengityksen niskassaan. Hän hyppäsi aidalle juuri ennen kuin valkoinen koira ehti purea hänen häntäänsä.

Koirat jäivät aidan juureen haukkumaan. "Nuo alkukantaiset olennot eivät osaa edes kiivetä." Laikku ajatteli. Pian koirat luovuttivat ja lähtivät häntä koipien välissä pois.

Laikku lähti aitaa pitkin kävellen ripeästi kujalle. Hän saaåui pian kulkukissojen majapaikkaan jossa häntä odotti hätääntynyt Vanu kiertämässä kehää hätääntyneenä ja useita kissoja ympärillä rauhoittamassa häntä.

Kun Vanu näki Laikun, hän syöksyi kollia kohti ja kaatoi tämän kumoon. "Mitä sinä olet tehnyt hänelle?! Kerro heti!" Naaras kiljui. Keltainen naaras Sora tuli vetämään Vanun irti Laikusta. "Koirat hyökkäsivät kimppuumme."

Vanu riuhtaisi Pyryn Laikun otteesta. "Sinä et saa enää ikinä mennä hänen lähelleen! Mitä oikein ajattelit?" Vanu sähisi ja pudotti pennun vuoteelleen. Vanun omat pennut tulivat katsomaan Pyryä huolestuneena.

"En voinut tietää niistä koirista." Laikku tuhahti. Vanu alkoi ulista. "Minun pentuni kuolee sinun takiasi!" Naaras alkoi nuolla Pyryn otsaa.

Laikku siristi silmiään. "Älä ole dramaattinen! Ei hän edes ole pentusi." Kolli murahti tunteettomasti. Vanu katsoi Laikkua raivoissaan. "Varjo sinun pitää rankaista tuota narsistia!" Hän huusi harmaalle kollille joka istui ketunmitan päässä.

Varjo vain nosti kuononsa pystyyn. "Teidän perheasiat eivät ole minun ongelmani!" Kolli tuhahti ja käveli pois. Laikku oli yllättynyt siitä ettei Varjo aikonut rankaista häntä. "Onko hän alkanut luottaa minuun?" Hän ajatteli

Vanu kietoutui Pyryn ympärille joka avasi heikosti silmiään. Vanu sähisi. "Minä en halua enää ikinä nähdä sinua! En Pyryn, enkä itseni lähellä!" Laikku luimisti korvansa. Pyry avasi suunsa. "Emo mitä kävi?" Hän mutisi puoliunessa.

Vanu nuoli hellästi Pyryä. "Nuku vain!" Laikku sai tarpeekseen. Hän irvisti ja käveli muualle. "Minulla ei ole aikaa tähän!" Hän käveli kujan syrjäisempään nurkkaan ja katsoi taivaalle. "Huomenna aion vihdoin tehdä sen."

"Teen sen mikä olisi pitänyt tehdä aikoja sitten." Laikku pani kasvoilleen kieron virneen. "Huomenna minun on aika ottaa ohjat, ja leikki voi kunnolla alkaa."