Laikkuviirun kosto LUKU 18 (soturikissatarina) (Kuvilla!)

Laatinut: Parmesaanikuningatar
Julkaistu: 2025-12-07

//Moi! Päätin piirtää tähän lukuun muutaman kuvan. Ne on aika nopeita luonnoksia jotka oon piirtänyt lyijykynällä mun luonnoslehtiöön ja sen lisäks testimato tekee niistä vähän pikselimössöä joten sori jos ei oo ihan parhaita!//

Kuu loistaa taivaalla. Hoikka hahmo piirtyy vasten yötaivasta. Laikku istuu puistossa ja odottaa muiden kissojen tulevan. Kuu kimaltelee hänen kirjavalla turkillaan ja hänen kärsivällinen katseensa on suunnattu kohti horisontissa olevia rakennuksia.

Laikun käpälät kihelmöivät jännityksestä. Tänä yönä alkaisi matka kohti vallankumousta. Pian hän olisi voimakkaampi kuin klaanikissat heidän Tähtiklaaninsa. Hänen korvansa heilahtivat kun hän kuuli rapinaa pensaikosta. Laikku kääntyi ympäri.

Hän jännittyi ja oli valmis hyökkäämään tulijan kimppuun. Hänen niskakarvansa laskeutuivat kun aluskasvillisuudesta ilmestyikin tutut kasvot. "Hei."

Laikku kehräsi. "Ah! Selma." Hän hymyili. Selman älykkäät silmät välähtivät ja tämä käveli isyumaan Laikun vierelle. "Sinä olet täällä aikaisin." Laikku myhäili. "Tämä taitaa merkitä sinulle paljon?"

Selma kehräsi. "Hyvin paljon! En malta odottaa että pääsemme käsiksi klaaneihin. Kuvittele kuinka suuria voisimme olla!" Laikku hymähti myöntyvästi ja siirteli hermostuneena käpäliään. "Itse asiassa Selma, olen miettinyt yhtä asiaa..."

Selma kääntyi katsomaan Laikkua ja nuolaisi tassuaan. "Mitä?" Laikku selvitti kurkkuaan. "Sinä vaikutat hyvin terävältä naaraalta, ja se miten rohkeasti puolustit minua eilen todella teki minuun vaikutuksen." Laikku myhäili aidosti vaikuttuneena.

Selma kehräsi ja röyhisti rintaansa. "Tiedän." Hän huiskautti häntäänsä. Laikku jatkoi. "Joten olen alkanut harkita, että ottaisin sinut joukkiomme varapäälliköksi." Laikku ehdotti.

Selman silmät laajenivat. "Se olisi minulle suuri kunnia!" Hän kehräsi ja virnisti. "Mutta..." Laikku jatkoi. "Älä ota tätä henkilökohtaisesti, mutta en ole vielä varma voinko täysin luottaa sinuun."

Selma näytti hetken hieman loukkaantuneelta mutta hymyili sitten. "No, mitä voin tehdä todistaakseni uskollisuuteni?" Hän nuolaisi käpäläänsä. Laikku oli hetken hiljaa. "No voisit-"

Laikun lause keskeentyi kun pensaasta kuului rapinaa. Laikku käänsi terävän meripihkankatseensa pensaisiin. Selma haisteli ilmaa kunnes hänen korvat nousivat pystyyn valppaana ja tämä alkoi virnistää.

"Anna minun hoitaa tämä Laikku." Selma käveli hitaasti lähemmäs pensaita samalla kun Laikku katsoi kauempaa. Selma veti oksia syrjään ja takaa paljastui säikähtäneen näköinen pienikokoinen kolli.

Kissan niskakarvat nousivat pystyyn ja se oli luikkimassa pois juuri ennen kuin Selma painoi sen kynsillään niskasta maata vasten. "Mitä teet täällä? Et taida olla täällä ihan sattumalta. Et ole meidän joukkiostamme."

"Au päästä minusta irti en minä mitään tee!" Kolli ulisi ja yritti tassut viuhtoen päästä Selman otteesta. Selma painoi kynsiään syvemmälle kollin turkkiin.

"Kerro minulle tarkaan miksi olet täällä." Selma vaati virnistäen. Kolli ulisi tuskissaan. "Selvä on! Minä vakoilin teitä myönnän sen!" Kolli tunnusti ähkäisten.

Laikku käveli vuorostaan lähemmäs hymyillen. "Kenelle?" Hän kysyi pehmeällä äänellä. "En saa kertoa." Kolli oli tuskin saanut tätä lausetta loppuun kun Selma puristi häntä kynsillään tiukemmin.

Kolli ulisi. "Minä vakoilen Korpille! Hän käski minun vakoilla Laikkua koska hän aikoo murhata hänet ja viedä hänen paikkansa." Laikun silmät laajenivat ja hänen suunsa levisi pelottavaan hymyyn.

"Selma anna minun hoitaa loput." Laikku kehotti ja astui lähemmäs kollia. Selma väistyi pois tieltä ja Laikku asettui hänen paikalleen pitämään kollia paikallaan.

Kollin silmät levisivät kauhusta kun hän näki Laikun hoikan hahmon kurkottuvan hänen ylleen silmät kiiluen. "Sinä oletkin aika uskalias yksilö etkö olekin?" Laikku kehräsi.

"Mutta haluan että teet minulle lupauksen ennen kuin päästän sinut pois." Laikku nosti kyntensä ilmaan valmiina viiltämään niillä kollin kurkkuun. Pieni kissa näytti entistäkin kauhistuneelta. "Minä teen ihan mitä vain haluat."

"Sinä et kerro mistään näkemästäsi Korpille ja lopetat hänelle vakoilemisen. Mikäli pidät lupauksen, meidän välillä ei ole ongelmia, mutta jos rikot sen..."

Laikku painoi naamansa melkein kiinni kollin naamaan virnistäen ja näyttäen hampaansa. "Minä löydän sinut. Et pääse minulta pakoon. Onko asia ymmärretty?"

"Kyllä! Asia on harvinaisen selvä, minä lupaan olla kertomatta Varjolle. Ole kiltti ja päästä minut nyt pois." Kolli uikutti ja Laikku viimeinkin vapautti tämän joka juoksi saman tien metsään.

Kun Laikku oli varmistanut että kissa oli poissa, Selma kääntyi hänen puoleensa. "No, voiko minusta nyt tulla varapäällikkö?"

Laikku hymyili. "Etköhän sinä ole sen ansainnut." Hän hymähti.

Tämän jälkeen Laikku ja Selma istuivat kuunvalossa jonkin aikaa odottamassa että loput kissat saapuisivat paikalle.