Astut Tylypahkan suureen saliin. Näet neljä isoa pöytää, joiden ääressä olevat oppilaat hymyilevät ja nauravat. Näet myös pienemmän pöydän, jonka ääressä on aikuisia. Sinut saliin taluttanut nainen kävelee tuolin luokse jonka päällä lepää vanha hattu. Yhtäkkiä hattu alkaa laulamaan laulua: Moni hattu on päältä kaunis, mut sille en pane painoa, vaan itseni oitis syön, joku muu jos paremmin käyttää aivoa. Pyh sanon mustille knalleillenne ja korkeille silintereille, sillä Tylypahkan lajitteluhattu oon ja näytän taivaan merkit niille. Ei salata mitään minulta voi sisäänsä sun polla, siis sovita mua, niin kerron missä sun kuuluu olla. Ehkä kuulut Rohkelikkoon, jos sydämmes urhoollinen on, on sinulla ritarin uskallus ja olet kumman peloton. Ehkä on luontosi rehti Puuskupuh, sinuun voi aina luottaa, ei malttisi petä ja aherrus sulle vain silkkaa iloa tuottaa. Kenties viisas Korpinkynsi on koti sun alttiin mielen. Siellä älykkäät ja terävät oppii yhdessä taikuuden kielen. Tai voihan olla että Luihuisesta sä löydät ystävät aidot. Ovelat velhot ei keinoja kaihda, ovat tarpeen kaikki taidot. Siis sovita minua! Älä pelkää! Äläkä hermoile, nipo! Olet turvassa käsissäni (oli niitä tai ei): mä olen miettivä pipo!