Soturikissatarinani eli Ukkosen synnyn toinen luku

Image by Pixabay / CC BY

Laatinut: Kirkaspisara🍉sk
Julkaistu: 2022-07-16

- Hän on kuollut! kajahti Käpykynnen huuto leirissä. Se kimposi kallioseinistä ja kiiri kuun valaiseman meren yli vastarannalle. - Kuka? Loistetähti oli heti hereillä ja tuli päällikönpesästään, kolosta kalliossa vesiputouksen vieressä.

- Sol! huusi Käpykynsi. - Tulkaa katsomaan! Heränneet kissat tassuttivat pesistään ja tulivat katsomaan vainajaa. Käpykynsi johti heidät Solin luo. - Oliko hän noin vanha? kysyi nuori oppilas, Risutassu, ja hänen mestarinsa sihahti hänelle vihaisesti.

- Kunnioitamme hänen muistoaan ikuisesti, naukui pesään ahtautuva Loistetähti. - Vaikkemme häntä kauhean hyvin tunteneetkaan. - Sol kuitenkin tuli varoittamaan meitä. Sen täytyi olla tärkeää, päätteli Käpykynsi.

Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä tänne päällikön pesän luo klaanikokoukseen, kuului Loistetähden kutsu. Klaaninvanhimmat olivat levitelleet vainajan päälle tuoksuvia yrttejä ja kantoivat juuri Solia aukion keskustaan.

Sol oli vahva ja uskollinen kissa, kun tuli viimeisillä voimillaan tänne kertomaan ennustuksen, Loistetähti naukui surullisena. - Pidetäänkö hänelle valvojaiset? kysyi tummanruskea kolli, Kaarnaraita.

- Hänhän oli muukalainen! murisi Käpykynsi ja sai aikaan murahdusten ja ulvaisujen kannatuskuoron osalta kissoista. - Kunnioitamme hänen muistoaan, kuin parhaan ystävämme! päätti Loistetähti keskustelun. - Halukkaat saavat kokoontua hänen ruumiinsa ääreen

Hitaasti kissat alkoivat hajaantua. Suurin osa tassutti ruumiin ääreen makaamaan, mutta joukosta löytyi myös niitä, jotka pitivät Solia vihollisena. Parantaja Kirkaspisara meni suuremman joukon mukana Solin luo. Hän laskeutui vatsalleen ja työsi =>

kuononsa Solin turkkiin.Yhtäkkiä Kirkaspisara haistoi oudon hajun karheissa karvoissa. Hän tunsi hajun taisteluista ja haavoittuneiden kissojen turkeista. Verta. Hän kaivautui syvemmälle Solin turkkiin ja löysi kohdan, josta oli revennyt paljon karvoja=>

ja joka oli edeleen verestä kostea. Haava saattoi olla tullut Solin matkalla kohtaamistaan vaaroista, mutta Kirkaspisara jäi miettimään, että miten kohta saattoi olla niin tasainen sahalaidan muotoinen halkeama.

Solin turkin viileneminen ja Kirkaspisaran ympärillä makaavien kissojen hiljainen tuhina vei parantajan varjomaisiin mielikuviin. Muistot eivät olleet hänen omiaan. Kirkaspisara näki mielessään verenpunaisen turkin loiston kaukaisella=>

kukkulalla tumman taivaan alla ja kissojen murinaa kaikkialta. Lisäksi hän tunsi karvoissaan, maistoi kielellään ja näki silmissään virtaavan tummanpunaisen veren. Saattoiko tämä olla ennustus Sadeklaanin tulevasta kohtalosta?